Vankien perustaitojen vahvistamiseen kannattaa panostaa

Tekstin ovat kirjoittaneet tiimivastaava Kati Sunimento ja erityisasiantuntija Satu Tsharkov Rikosseuraamuslaitoksesta sekä tutkimuspäällikkö Paula Alanen Silta-Valmennusyhdistyksestä.

Matalan kynnyksen kurssit vankiloissa vahvistavat perustaitoja, lisäävät hyvinvointia ja avaavat polkuja koulutukseen ja työhön. Jotpan kokeilu osoittaa, että kurssit ovat erittäin tärkeä lisä vankiloiden koulutustarjontaan ja vapauteen valmentavaan työhön.

Vangit ovat muuta väestöä matalammin koulutettu ryhmä, ja heillä on keskimääräistä enemmän puutteita perustaidoissa. Peruskoulun päättötodistus puuttuu jopa 10 prosentilta vangeista ja noin 70 prosenttia on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. 

Korkean koulutustason yhteiskunnassa työhön pääsy on vaikeaa ilman perustaitoja ja tutkintoa. Rikosten torjunnassa koulutuksen vaikutus on tunnistettu ja vankiloissa on mahdollista suorittaa tutkintoja peruskoulusta aina korkea-asteelle. Perinteisesti tarjonta on painottunut toisen asteen koulutukseen, eli lukio-opintoihin ja ammatilliseen koulutukseen. 

Aikaisemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että matala koulutus on yhteydessä heikkoon koulutusmotivaatioon. Taustalla voi olla epäonnistumisen ja ulossulkemisen kokemuksia jo varhaiselta kouluajalta, ja vankeusaika voi tarjota uuden mahdollisuuden opiskella. Vankeusaikana olisikin tärkeää tukea koulutukseen pääsyä ja huolehtia siitä, että koulutustarjonta vankiloissa on mahdollisimman monipuolinen.

Jotpan rahoittaman kokeilun tavoitteena oli kehittää vankien perustaitoja matalan kynnyksen kurssitoiminnalla. Kokeilun toteuttivat vapaan sivistystyön oppilaitokset yhteistyössä vankiloiden kanssa vuosina 2024–2025. 

Perustaitojen oppiminen integroitiin erilaisiin opetussisältöihin, kuten musiikin, kuvataiteen ja arjen taitojen, sekä vapautumisvaiheessa työelämä- ja kansalaistaitojen opiskeluun. Osallistujille tarjottiin mahdollisuus suorittaa osaamismerkkejä (oph.fi) eli tuoda omaa osaamistaan näkyväksi ja hyödyntää merkkejä myöhemmin työelämässä tai koulutukseen hakeutuessa.  

Yhteensä kokeiluun on osallistunut noin 1000 vankia. Kursseille tavoiteltiin erityisesti heitä, joilla on matala koulutustaso ja puutteita perustaidoissa, kuten lukemisessa, kirjoittamisessa, digi- ja arjen taidoissa. Kursseille ei ollut pääsyvaatimuksia. Mahdollisuutta osallistua on tarjottu myös psyykkisesti ja fyysisesti kaikkein huonokuntoisimmille, kuten sakon muuntorangaistusta suorittaville vangeille, joiden elämä ennen vankeusrangaistusta on voinut olla psyykkisesti erittäin raskasta ja terveydelle vaarallista (Wuolijoki ym., 2011). 

Vankilan ohjaajien mukaan osallistuminen auttaa vankeja voimaan paremmin. Ohjaajat pitävät tärkeänä, että jokaisella olisi jotain mielekästä tekemistä. Esimerkiksi musiikki- ja kuvataideryhmiin osallistuneiden itsetunto kohenee, kun saa onnistumisen kokemuksia. Ohjaajien ja opettajien rooli motivoinnissa ja mukaan houkuttelussa on tärkeää.

Vankilan ohjaaja kertoo motivoimisesta näin:

”Sanoin aamulla eräälle vangille, joka on aina sellissään, että lähdetkö tänään kuvisryhmään. Ensin hän sanoi, ettei lähde. Minä sanoin, että menepä katsomaan, nyt vaan ulos sieltä sellistä. Hän lähti ja oli ryhmän jälkeen tosi innoissaan. Monta kertaa täytyy vähän auttaa siinä.” 

Kokeilun järjestäjät, vankilat ja vapaan sivistystyön toimijat ovat kokeneet toiminnan mielekkäänä ja merkityksellisenä omien yhteiskunnallisten tehtäviensä, rikoksettomaan elämään tukemisen ja yhteiskunnallisen eheyden edistämisen näkökulmasta. Esimerkiksi lyhytaikais-, sakko- ja tutkintavangit ovat aiemmin jääneet koulutuspalvelujen ulkopuolelle. Syynä tähän on, että tutkintotavoitteiseen koulutukseen pääsy ja sitoutuminen edellyttävät perustaitojen osaamista, riittävän hyvää kuntoa ja sopivan pituista tuomiota, jotta osallistuminen olisi mielekästä. 

Opiskelijapalautteen mukaan kiinnostus uuden oppimiseen oli tärkein syy kursseille osallistumiseen. Osallistujat kertoivat hyötyneensä kursseista monella tavalla. He antoivat positiivista palautetta erityisesti tiedoista ja taidoista, joita he ovat saaneet jatko-opintoihin tai työhön hakeutumiseen. Kurssit vaikuttivat positiivisesti osallistujien hyvinvointiin ja vuorovaikutustaidot kehittyivät. 

Matalasti koulutettujen ihmisten oletetaan usein olevan koulutuskielteisiä, mutta palautteen perusteella ainakin vangit ovat olleet avoimin mielin koulutuksen mahdollisuuksista.

Jotpan rahoittama kokeilu on osoittanut sen, että tuntimäärältään pienemmät ja tavoitteiltaan kevyemmät vapaan sivistystyön kurssit ovat erittäin tärkeä lisä vankiloiden koulutustarjontaan ja vapauteen valmentavaan työhön. Matalan kynnyksen kurssien etuna on, että toiminta on avointa kaikille ja sitä voidaan räätälöidä osallistujien tarpeiden mukaiseksi. Osallistumisesta saadut onnistumisen kokemukset voivat innostaa jatkamaan kohti tavoitteellisempaa opiskelua.

Perustaitojen osaamismerkkien integrointi vapaan sivistystyön kursseihin on mahdollistanut suoritusten hyödyntämisen myös tutkintotavoitteisissa opinnoissa. Perustaitojen puutteet on myös tehty näkyviksi, jolloin sopivalta tasolta lähtevää opetusta on osattu lisätä tarjontaan. Vailla riittäviä perustaitoja ihmisen on lähes mahdotonta osallistua kuntouttavaan toimintaan tai tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminta vankiloissa vakinaistetaan. Tämä edellyttää pysyvän rahoitusratkaisun löytämistä. 

Jotpa julkaisee Vankien perustaitovalmennus -kokeilun loppuraportin vuoden 2025 aikana.