Voiko koulutustietoa jakamalla saada ihmisiä kouluttautumaan enemmän?

Kuten monessa muussakin maassa, Suomessa koulutus kasautuu korkeasti koulutetuille. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeasti koulutetut ihmiset osallistuvat työuransa aikana aktiivisemmin koulutukseen kuin sellaiset, joilla on matala pohjakoulutus. Korkeasti koulutettujen aktiivisuus on tietenkin hyvä asia. Samalla on kuitenkin syytä pohtia, miten koulutukseen osallistuminen olisi mahdollista ja houkuttelevaa myös matalammin koulutetuille. Osaamisen kehittäminen ja uuden oppiminen on kaikille hyödyllistä, mutta aikuisena aloitetut opinnot hyödyttäisivät erityisesti matalasti koulutettuja. Etlan tekemä kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että aikuisena aloitetut opinnot nostavat ansioita ja työllisyyttä etenkin perusasteen suorittaneiden osalta. Lisäksi aikuiskoulutuksen taloudelliset hyödyt ovat yhteiskunnalle kustannuksia suurempia silloin, kun koulutus kohdistuu perusasteen suorittaneisiin.  Koulutukseen osallistumisella on toki muitakin hyvinvointivaikutuksia.  

Syitä siihen, miksi koulutukseen ei osallistuta, on monenlaisia. Aina elämäntilanne ei salli kokopäiväistä opiskelua. Esteenä voivat olla esimerkiksi taloudellinen tilanne tai terveys. Myös oppimisvaikeudet ovat Jotpan tekemän kyselyn mukaan varsin yleisiä työikäisillä. Niiden osuus korostuu enintään perusasteen suorittaneilla verrattuna korkeammin koulutettuihin. On hyvä toki myös muistaa, että valtaosa työikäisten työhön liittyvästä osaamisesta syntyy työssä työtä tekemällä (Jatkuva työssä oppiminen - Lähtökohtia, edellytyksiä ja seurauksia (tpry.fi)). Voikin olla, että joskus työelämässä tarvittava ammattitaito syntyy ja kehittyy työtä tehden, eikä lisäkoulutusta tarvita. Toisaalta valitettava tosiasia on, että usein myös työssä oppimisen mahdollisuudet ovat korkeasti koulututeilla paremmat kuin matalammin koulutetuilla.  

Oppimiseen ja koulutukseen osallistumiseen saattaa liittyä myös muita pulmia. Jotpan tekemän kyselyn mukaan enintään perusasteen koulutuksen suorittaneilla kokemukset koulutuksesta ja oppimisesta ovat muita kielteisempiä. Esimerkiksi työssäkäynnin ja opiskelun yhteensovittamista ei ole koettu helpoksi ja luottamus omaan oppimiskykyyn on matalaa. Monella on kokemus, että uuden oppiminen ei ole itseä varten. Huomionarvoinen tulos on, että enintään perusasteen koulutuksen suorittaneet myös kertovat muita harvemmin tietävänsä koulutusmahdollisuuksista tai mistä saisi omaan työuraan liittyvää ohjausta ja neuvoja. (Kyselytutkimus Mitä työikäiset ihmiset ajattelevat jatkuvasta oppimisesta (jotpa.fi)).

Meillä on siis joukko ihmisiä, jotka oletettavasti hyötyisivät koulutukseen osallistumisesta, mutta joilla ei ole riittävästi tietoa koulutusmahdollisuuksista. Jos tietoa puuttuu, voisiko tietoa vain jakaa? Mitä siitä seuraisi?  

Koulutustietoa toki jaetaan paljon tälläkin hetkellä. Oppilaitokset ja muut koulutustoimijat tekevät niin sanottua hakevaa toimintaa, eli etsivät ja joskus aivan konkreettisesti hakevat toivottua kohderyhmää koulutukseen. Esimerkiksi Jotpan rahoittamissa koulutuksissa hakevaa toimintaa tehdään kohdennetulla markkinoinnilla, verkostojen ja järjestöjen kautta tiedottamalla sekä erilaisissa tapahtumissa, joissa ihmiset liikkuvat. Koulutusmahdollisuuksista kerrotaan joskus myös työpaikoilla työnantajien toimesta. Toisinaan opettajat jalkautuvat työpaikoille tai muihin ihmisten arkiympäristöihin kertomaan koulutusmahdollisuuksista. Käytäntöjä on monia, mutta tutkittua tietoa niistä ei ole tähän asti vielä tuotettu.  

Nyt Jotpa on hankkimassa tutkittua tietoa yhdessä kolmen tutkimuslaitoksen, Etlan, Laboren ja Työterveyslaitoksen kanssa. Tavoitteena on selvittää, lisäävätkö koulutusmahdollisuuksista tiedottaminen ja kouluttautumiseen liittyvä ohjaus ja neuvonta kouluttautumista.  

Käynnissä oleva tutkimuskokonaisuus koostuu kahdesta satunnaistetusta koeasetelmasta. Toinen, niin sanottu kirjepostikampanja, toteutettiin helmikuussa 2023. Kirjepostikampanjassa lähetettiin 50 000 enintään perusasteen suorittaneelle työikäiselle kotiin kirje, jossa oli tietoa koulutukseen hakeutumisesta sekä ja linkkejä sivustoille, joista saa lisätietoa koulutukseen hakeutumisesta. Osalle sama tieto meni myös sähköpostitse. Erilaisia rekisterejä seuraamalla ja verrokkiryhmään vertaamalla saadaan tietoa, lisääkö tämän tyyppinen tiedon jakaminen ihmisten hakeutumista koulutukseen. Otosten poiminta ja seuranta toteutetaan anonyymisti.  

Toinen satunnaistettu koeasetelma, Hakevan toiminnan pilotti, on edelleen käynnissä. Siinä työikäisiä ihmisiä tavoitellaan työpaikkojen kautta ja samalla koulutustietoutta levitetään työpaikoille. Käytännössä pilotissa annetaan ryhmäohjausta pienissä 3–149 henkilöä työllistävissä työpaikoissa. Palvelu kohdistetaan tietyille postinumeroalueille ja muut alueet kuuluvat verrokkiryhmään.  Palvelua toteuttaa parhaillaan lähes kaksikymmentä koulutuspalveluiden tuottajaa eri puolella Suomea. He kontaktoivat alueensa toimipaikkoja, keskustelevat yritysjohdon kanssa työpaikan osaamistilanteesta ja pitävät niin sovittaessa info- tai ohjaustilaisuuden henkilöstölle toimialaan liittyvistä koulutusmahdollisuuksista. Ohjauksiin osallistuu aina vähintään yksi sellainen henkilö, jolla on enintään yleissivistävä koulutus. Näin varmistetaan, että koulutustieto saavuttaa juuri sen kohderyhmän, joka koulutuksesta eniten hyötyisi. Ohjaustilanteen voi toteuttaa työpaikalla, oppilaitoksen tiloissa, verkossa tai vaikkapa kahvilassa, mikä sitten tilanteeseen parhaiten sopii. Ajatus on, että myös työpaikat hyötyvät siitä, jos saavat tietoa alansa koulutusmahdollisuuksista ja yhteistyö oppilaitosten kanssa tiivistyy.  

Pilotti on varsin mittava. Tähän mennessä on kontaktoitu tuhansia toimipaikkoja ja reilun viidensadan kanssa on joko pidetty tai sovittu pidettäväksi ohjaus. Vuoden 2024 loppuun mennessä on tavoitteena pitää 1200 ohjausta. Tavoite on korkea, mutta jos siihen päästään, saadaan luotettavaa tutkittua tietoa siitä, voidaanko tällaisella työpaikoilla annettavalla ohjauksella lisätä matalasti koulutettujen osallistumista koulutukseen.  

Varsinaisia tutkimustuloksia tutkimuskokonaisuudesta saadaan vuoden 2025 puolella. Oppeja ja oivalluksia on toki syntynyt jo matkan varrella. Esimerkiksi kirjepostikampanjan kirjeen kokoaminen teki näkyväksi, että kouluttautumiseen liittyvä tieto on edelleen varsin hajallaan eri verkkosivuilla. Työpaikoille kohdistuva Hakevan toiminnan pilotti on sen sijaan tehnyt näkyväksi sen, että työpaikkojen ja kohderyhmän tavoittaminen vaatii valtavasti työtä ja vain pieni osa työpaikoista lähtee mukaan. Hakeva toiminta on nimensä mukaista hakevaa toimintaa, kun kohderyhmää etsitään työpaikoilta. Pienten yritysten ja osaamisasioista vastaavan henkilön tavoittaminen työpaikolta vaatii useita puhelinsoittoja sekä henkilöstön koulutustasoon liittyvää selvittelyä, jotta tavoitetaan palvelun kohderyhmää eli enintään yleissivistävän koulutuksen suorittaneita. Tässä palvelun tuottajat ovat keksineet erilaisia keinoja ja puhelinsoittelun sijaan jotkut esimerkiksi jalkautuvat suoraan työpaikoille.  

Hakevan toiminnan pilotti on tehnyt Jotpalle palvelun rahoittajana myös näkyväksi sen, että tulosperusteinen palkitseminen ei ole kaikille tuttu tai ainakaan totuttu toimintamalli. Jotpa maksaa palveluntuottajille palvelusta vain silloin, kun ohjaus päästään pitämään ja ohjaukseen osallistuu vähintään yksi enintään yleissivistävän koulutuksen suorittanut. Maksuperuste on varsin tiukka, varsinkin kun työpaikoille pääseminen ja kohderyhmän tavoittaminen on ollut haasteellista. Sitkeydellä, luovuudella ja kunnianhimoisella toiminnalla osa palveluntuottajista tuntuu kuitenkin tehneen palvelun tuottamisesta taloudellisesti kannattavaa. Ja yhtä kaikki, vaikka vain murto-osaan kontaktoiduista työpaikoista päästään pitämään ohjausta, parhaimmillaan palvelu voi olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Pidetyistä ohjauksista on kantautunut paljon iloisia terveisiä. Ohjaukset on koettu onnistuneiksi ja parhaimmillaan koko työyhteisö on lähtenyt kouluttautumaan.  

Aika näyttää, lisäävätkö tutkimuksessa kokeillut toimet, kirjeposti ja työpaikoilla tapahtuva hakeva toiminta, matalammin koulutettujen osallistumista koulutukseen, ja millaisiksi kokeiltavien toimintamallien vaikutukset ja kustannukset osoittautuvat. Hakevan toiminnan pilotista saadaan myös laadullista tietoa, kun Työterveyslaitos haastattelee pilotin palveluntuottajia, ohjauksiin osallistuvia henkilöitä ja työnantajia. Näin saadaan tärkeää tietoa siitä, onko kokeiltava toimintamalli kaikille osapuolille kannustava, innostava ja toteutettavissa oleva. Päätavoitteena on lopulta vähentää koulutuksen kasautumista ja löytää tutkimuksella validoituja keinoja siihen, että koulutuksesta eniten hyötyvät ihmiset osallistuisivat enemmän.