Mitä jatkuvalle oppimiselle kuuluu?

Kuva: Mertzi Bergman

Tekstin on kirjoittanut osaamisen ja koulutuspolitiikan asiantuntija Mertzi Bergman Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:sta.

Työelämä muuttuu yhä nopeammin. Teknologia kehittyy, työn sisällöt muovautuvat, väestö ikääntyy. Monilla aloilla osaajapula on jo nyt arkea, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa, varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa. Samaan aikaan työttömyys pysyy sitkeästi korkealla, ja osa ihmisistä jää kouluttautumismahdollisuuksien ulkopuolelle.

Näyttää siltä, että jatkuva oppiminen ei pysy muutoksen vauhdissa mukana. Tässä kirjoituksessa pysähdyn kolmen ilmiön äärelle: Millaisia mahdollisuuksia työuran aikaiseen oppimiseen on? Miten väestörakenteen muutokset vaikuttavat osaamistarpeisiin? Millaisena ratkaisuna työperäinen maahanmuutto näyttäytyy?

Oppimisen mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti

Työolobarometri 2024 (valtioneuvosto.fi) osoittaa, että vaikka työpaikkojen ilmapiiri on monin paikoin hyvä, osaamisen päivittämisen mahdollisuudet jakautuvat epätasaisesti. Matalasti koulutetut, suorittavaa työtä tekevät ja iäkkäämmät työntekijät osallistuvat koulutukseen selvästi vähemmän kuin muut, vaikka juuri heidän osaamisensa kaipaisi usein vahvistusta.

Moni kaipaa joustavia ja arkeen sopivia tapoja oppia. Tarvitaan lisää työn ohessa toteutuvia mikro-oppimisen malleja ja vertaismentorointia, mutta ennen kaikkea pysyviä, rahoitettuja ratkaisuja esimerkiksi alanvaihtajille tai niille, jotka haluavat edetä urallaan.

Työvoiman tarve ja osaajat eivät kohtaa

Suomessa on tällä hetkellä lähes 300 000 työtöntä. Samaan aikaan työvoimapula on todellinen, etenkin sosiaali- ja terveysaloilla, opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Herää kysymys: Kuinka hyvin työvoima- ja koulutuspolitiikka kohtaavat?

Osaamisen päivittämiseen tarvitaan joustavampia ja helpommin saavutettavia väyliä erityisesti niille, joilla ei ole korkeakoulutaustaa tai jotka ovat olleet pitkään työelämän ulkopuolella.

Yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa Suomessa nopeasti. Samaan aikaan kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijät ikääntyvät. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n mukaan lähes puolet julkisista työntekijöistä jää eläkkeelle seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi hoitajia tarvitaan kymmeniä tuhansia lisää tulevina vuosikymmeninä.

Nuoret ikäluokat eivät yksin riitä paikkaamaan vajetta. Tarvitaan uusia väyliä aikuisille ja alanvaihtajille. Tarvitaan myös asennemuutosta, jotta eläkeläiset voivat halutessaan jatkaa työskentelyä sujuvasti ja ilman turhia esteitä. Oppimisen ratkaisut eivät saa olla kapeita polkuja vaan joustavia risteyksiä.

Onko työperäinen maahanmuutto ratkaisu?

Kansainvälinen rekrytointi on monen kunnan ja hyvinvointialueen strateginen valinta. Se voi täydentää osaamista ja auttaa vastaamaan työvoimatarpeisiin. Mutta pelkkä maahanmuutto ei riitä.

E2 Tutkimuksen mukaan suurimpia esteitä työllistymiselle ovat kielitaidon puutteet ja rekrytointiprosessien epäselvyys. Kansainväliset osaajat tarvitsevat selkeitä väyliä pätevöitymiseen ja tukea arjen kiinnittymiseen. Ilman tätä heidän osaamisensa ei pääse oikeuksiinsa.

Jatkuva oppiminen kuuluu kaikille, mutta tuet heikentyvät

Heinäkuussa 2024 lakkautettu aikuiskoulutustuki oli monelle väylä kohti uutta suuntaa. Tukea perusteltiin säästöillä, mutta se kohdistui juuri niille aloille, joissa osaajapula on suurin – kuten sosiaali- ja opetusaloille. Keskimääräinen tuki oli noin 1 500 euroa kuukaudessa ennen veroja, ja käyttäjät olivat usein alle 40-vuotiaita. Etlan mukaan tuki lisäsi erityisesti matalasti koulutettujen työllistymistä. Sen poistaminen ei ollut vain taloudellinen päätös, vaan myös valitettava kavennus koulutusmahdollisuuksiin.

Nyt hallitus suunnittelee myös koulutuskorvauksen poistamista julkiselta sektorilta. Koulutuskorvaus on ollut kunnille ja hyvinvointialueille tärkeä väline työntekijöiden osaamisen kehittämisessä. Noin 10–12 miljoonan euron leikkaus tarkoittaisi, että koulutuksen kustannusvastuu siirtyy yhä enemmän julkisen sektorin työnantajille, jotka muutenkin ovat taloudellisesti tiukoilla.

Kyse on elintärkeästä osaamisesta

Suomi ikääntyy, ja osaajatarve kasvaa erityisesti hoivan ja koulutuksen aloilla. Kansainvälinen rekrytointi tuo helpotusta, mutta vain jos sen rinnalla kulkevat toimivat kieli- ja pätevöitymispolut, selkeät käytännöt ja hyvä perehdytys.

Jatkuva oppiminen ei voi olla pelkästään yksilön tai työnantajan vastuulla. Tarvitaan rakenteita ja tukea, jotka tekevät oppimisesta mahdollista eri elämäntilanteissa. Kyse on arjen mahdollisuuksista uudistua ja pysyä mukana työelämän muutoksessa.