Tii Tanner: Digikanavien massa kuormittaa opinnoissa

Musiikki ja muusikon työ ovat kannatelleet minua läpi koulupolun ja aikuisuuden. Musiikki on ollut minulle tärkeää ja olen siinä hyvä. Muusikon töitä olen tehnyt 16-vuotiaasta lähtien. Lapsuudenperheeni mielestä muusikon työ ei kuitenkaan ollut oikeaa työtä ja menin hotelli- ja ravintolaoppilaitokseen. Opinnot jäivät kesken, koska muusikon työ eteni ja se kiinnosti enemmän kuin opiskelu tehtäviin, joita en edes halunnut tehdä.

Opiskeluni jatkuivat kätilöopinnoilla ja kansanopistossa. Poliisikoulutuksen tein poliisisoittokunnassa työskennellessäni. Olen myös kouluttautunut musiikkipedagogiksi ammattikorkeakoulussa. Opiskelin myös konservatoriossa, jossa opinnot jäivät kesken.

Koko oppilaitoksesta ei löytynyt ihmistä, joka olisi osannut kertoa minulle, miten lopputyö pitää tehdä. Kun suutuin rehtorille siitä, että jonkun pitäisi auttaa minua lopputyössä, rehtori hermostui ja sanoi, ettei minulla ole enää asiaa kouluun. Ne opinnot päättyivät siihen.

Minulla on aikuisena todettu matemaattisen hahmottamisen vaikeus, adhd ja autismin kirjon diagnoosit.

Aikoinaan kätilöopinnoissa minua häiritsi opintojen teoreettisuus. Olisin halunnut opetella hoitamaan ihmistä, mutta ammattikorkeakoulussa oli minusta suhteeton määrä opintoja, joissa perehdyttiin tutkimuksiin ja tutkimuksen tekemiseen. Koin siitä suurta ristiriitaa ja otin yhteen koulutuksen suunnittelijoiden kanssa, kun tivasin perusteluja opintokokonaisuuksille. Nämä opinnot jäivät kesken elämänmuutoksen tiimellyksessä.

Poliisikoulutuksessa lain oppiminen oli minulle haastavaa, koska kieli oli koukeroista ja siinä oli paljon ehdollisuutta, kuten sanoja mutta, jos, tai. Tentit onnistuivat, koska sain pitää niissä kirjaa mukana. Lakitekstiä ei onneksi tarvinnut opetella ulkoa, vaan riitti, kun osasi hahmottaa lakikokonaisuuksia.

Parhaillaan opiskelen teologiaa. Olen saanut tukea opintoihini psykologin lausunnon perusteella. Onneksi lausunto on riittänyt tuen saamiseen. Tuoreimmissa opinnoissa eroa aiempaan on se, että erilaisia oppimisalustoja on paljon. Aikanaan katsottiin paperilta, mitä kursseja pitää suorittaa. 

Nyt tarvittava tieto on kauhean hajallaan. On koulun omat viestinnän kanavat, erilaiset oppimisalustat, some, eri Whatsapp-ryhmät ja sähköposti. Jollain alustalla ilmoittaudutaan, toisella tehdään tentit ja opintoja suoritetaan eri alustoilla. Kaiken tämän hahmottaminen on vaativaa.

Koulupolulla parhaita opettajia ovat olleet ne, jotka ovat suhtautuneet oppilaisiin yksilöinä ja huomioineet, että jokainen oppii eri tavalla. Etenkin lukion matematiikan opettaja on jäänyt mieleeni. Hän selitti asiat selkokielellä ja katsoi sen jälkeen, näytänkö siltä, että olen ymmärtänyt asian. Hän löysi aina jonkun keinon, jolla pystyi kertomaan asiat ymmärrettävästi. Hän tunsi oppilaansa hyvin ja huomioi jokaisen.

• Oppilaitosten kannattaisi linjata, miten digialustoja käytetään. Nyt eri kanavien viidakossa on vaikea toimia.
• Opinnoissa tarjottava tuki on diagnoosikeskeistä eli virallinen diagnoosi auttaa tuen saamisessa.

Tanner toimii Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijana.

Artikkeli on julkaistu alunperin osana Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen tuottamaa Jokaisen osaaminen näkyviin – Aikuisten oppimisen vaikeudet, kouluttautuminen ja työelämä -julkaisua.